Maaperä

Maaperä on kasvien kasvun luonnollinen alusta. Maaperä on myös määritelty luonnon elementiksi, jossa on kerrostumia (maannoshorisontit), jotka koostuvat rapautuneista kivennäisaineista, eloperäisestä aineksesta, ilmasta ja vedestä. Maaperä on lopputuote, joka on syntynyt, kun ilmasto, pinnanmuodostus ja organismit (kasvisto, eläimistö, ihmiset) ovat ajan kuluessa vaikuttaneet lähtömateriaaleihin (alkuperäisiin kiviin ja mineraaleihin). Näin ollen maaperällä on erilai, biologiset ja fysikaaliset ominaisuudet kuin lähtömateriaaleilla.

Monimuotoistettu viljelyjärjestelmä

viljelyjärjestelmä, jossa edistetään monimuotoista kasvin-, eläin- ja niistä syntyvien tuotteiden tuotantoa samalla maa-alueella yhden lajin viljelyn tai laaja-alaisen erikoistumisen sijaan.

Sekaviljely

käytäntö, jossa kahta tai useampaa kasvia viljellään samaan aikaan samassa paikassa kasveille edullisella tavalla maan tuottavuuden, sadon laadun ja ekosysteemipalveluiden lisäämiseksi. Rivisekaviljelyssä hyödynnetään samaa periaatetta viljelemällä kasveja rinnakkain vuororiveissä. Rivisekaviljelyn koneellistetumpi versio on kaistasekaviljely, jossa rivivälit ovat tarpeeksi leveät, jotta sato voidaan korjata koneilla. Seosviljely tarkoittaa käytäntöä, jossa eri kasvit on istutettu luonnollisemmalla tavalla yhteen ilman erottelevia rivejä tai kaistoja. Vuorosekaviljelyllä tarkoitetaan viljelyä, jossa kahta tai useampaa kasvilajia viljellään yhdessä osan aikaa kunkin kasvukautta. Uusi kasvilaji istutetaan edellisen sadon kypsyttyä.

Viljelykierto

käytäntö, jossa eri kasvilajeja viljellään vuorovuosina samalla maa-alalla pääasiassa maan tuottokyvyn ja hyvän satotason säilyttämiseksi.

Peräkkäisviljely

käytäntö, jossa eri kasvilajeja viljellään kausittain (saman vuoden aikana) samalla maa-alalla pääasiassa maan tuottavuuskyvyn säilyttämiseksi.

Panokset

maankäytön materiaaliset tuotantopanokset (esimerkiksi siemenet, lannoitteet, polttoaine, kemikaalit, kasvinsuojeluaineet, vesi.

Vähäpanoksiset viljelykäytännöt

maatalouden viljelymenetelmät, joissa ulkoisia lannoitteita, kasvinsuojeluaineita, koneita, energiaa ja vettä käytetään vähän tavoitteena vähentää kuluja ja negatiivisia ympäristövaikutuksia sekä ylläpitää viljelysten tuottavuutta ja laatua.

Ilmasto- ja maaperäalueet

alueita, jotka ovat suhteellisen samankaltaisia ilmasto- ja maaperäolosuhteiltaan.

Maan tuottavuus

maatalouden tuotosten ja panosten suhde pinta-alayksikköä kohden.

Sekaviljelyteho (Land equivalent ratio, LER-arvo)

yksittäisviljellyn ja sekaviljellyn pinta-alan suhde, kun sadon määrä ja hoitomenetelmät ovat samat. Arvo saadaan, kun sekaviljelyn lajikohtaiset sadot jaetaan saman pinta-alan yksittäiskasvustojen sadoilla.

Ekosysteemipalvelut

suorat ja epäsuorat vaikutukset, joilla ekosysteemit edistävät ihmisten hyvinvointia. Ekosysteemipalvelut tukevat suoraan ja epäsuoraan eloonjäämistä ja elämänlaatuamme.

Monimuotoisten viljelyjärjestelmien tuottamia ekosysteemipalveluja

tuottavuus, luonnon monimuotoisuus, maaperän viljavuus, maaperän laatu, eroosion väheneminen, veden laatu, ilmastonmuutoksen hillitseminen.

Arvoketju

joukko toisiinsa kytkeytyneitä toimintoja, jotka lisäävät tuotteen arvoa pellolta kuluttajalle; se koostuu toimijoista ja toiminnoista, jotka parantavat tuotetta ja yhdistävät perushyödykkeiden tuottajat jalostajiin ja markkinoihin.

Toimitusketju

tarvittavat kuljetus-, varastointi- ja menetelmävaiheet, jotta tuote saadaan tuotantolaitoksesta kuluttajalle.

Kate

viljely-yritystoiminnan tuotto (sato x hinnat), josta on vähennetty muuttuvat kustannukset.

Voivatko vähäpanoksisia viljelykäytäntöjä hyödyntävät monipuolisen viljelyn järjestelmät lisätä pitkäaikaista kestävyyttä ja viljelijöiden kilpailukykyä?

Monipuolisen viljelyn järjestelmissä vältetään riippuvuus yhdestä satokasvista, ja näin ollen hintojen vaihtelut, markkinat, ilmasto ja tuholaiset tai sairaudet eivät pääse merkittävästi vaikuttamaan paikallistalouteen. Monimuotoistamisen avulla viljelijät voivat tuottaa monenlaisia hyödykkeitä ruoan ja rehun ohella, riippuen viljelyjärjestelmän tyypistä ja monipuolisuudesta (esimerkiksi polttopuita, kukkia, hunajaa, teollisuustuotteita), ja tällä tavoin vähentää kustannuksia ja lisätä mahdollisuuksia päästä uusille markkinoille ja saada uusia tulovirtoja. Näiden lisäksi investoinneille saadaan tuottoa nopeammin, kuten esimerkiksi järjestelmissä, joissa puiden kasvatus yhdistetään lyhytaikaisiin maatalousviljelyksiin. Mitä monipuolisempaa viljelyä käytetään, sitä vähemmän markkinoiden vaihtelut vaikuttavat viljelijöihin, sillä he pystyvät siirtymään viljelykasvista ja -kierrosta toiseen hinnan ja kysynnän mukaan ja tällä tavoin vähentämään taloudellisia riskejä. Lisäksi monimuotoiset viljelyjärjestelmät mahdollistavat vakaan tuotannon: olivatpa alueen tai kasvukauden olosuhteet millaiset tahansa, todennäköisyys kasvaa vähintään yhden monipuolisen viljelykierron menestymiselle, mikä vähentää taloudellisia riskejä ja lisää tuottoja.