Euroopan komission rahoittaman Diverfarming-projektin tutkijaryhmä on sopinut yhteisestä tavasta, jolla arvioidaan, miten suuria resursseja vaativan yksipuolisen viljelyn vaihtaminen useiden eri kasvien viljelyyn vaikuttaisi ympäristöön ja sosioekonomiseen tilanteeseen.
Euroopassa kannustetaan edelleen useisiin kasveihin perustuvien viljelykäytäntöjen tieteelliseen arviointiin. Tästä on kiittäminen Diverfarming-projektia. Projektin tutkijaryhmä, jota johtaa Raúl Zornoza Cartagenan teknillisestä korkeakoulusta, päätti viime viikolla Amelandissa Alankomaissa menetelmistä ja kriteereistä, joita käytetään vastattaessa erääseen tärkeään kysymykseen: onko useiden kasvien viljely samalla pellolla joko vuorotellen tai yhtä aikaa todella kannattavaa?
Diverfarming-tutkijaryhmän ensimmäinen sosioekonominen lähestymistapa, jota koordinoi Heikki Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta, vahvistaa, että yksipuolinen viljely on yhä paljon suositumpaa koko Euroopassa, vaikka se ei ole pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna yhtä tehokasta taloudellisesti ja ympäristön kannalta kuin eri kasvien yhdistäminen. Itse asiassa, kuten Lehtonen selitti ensimmäisiä tuloksia koskevassa esityksessään, yksipuolinen viljely kestää paljon huonommin nopeita ilmaston vaihteluita, kuten kuivuutta tai tulvia. Lisäksi yksipuolisessa viljelyssä ei voida hyödyntää synergioita, ja yksipuolista viljelyä harjoittavien maanviljelijöiden markkinariski on suurempi. Todistaakseen tämän Diverfarming-tutkijaryhmä tekee yksityiskohtaisen maanviljelyn monipuolistamisen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia koskevan tutkimuksen, joka koskee koko arvoketjua pellolta pöytään. Exeterin yliopiston tutkijan Stefano Pascuccin johtamassa tutkijaryhmässä on merkittäviä maatalouden tutkijoita. Amelandissa pidetyssä Diverfarming-projektin vuosikokouksessa Pascucci esitteli projektin neljässätoista tapaustutkimuksessa mitattavia konkreettisia parametreja. Tutkimuskohteet valittiin viime vuonna osallistavassa prosessissa, jossa otettiin huomioon maanviljelijöiden, maanviljelysteknikoiden, päättäjien ja tutkijoiden kokemukset ja tietotaito niissä kuudessa maassa, joissa maanviljelyn monipuolistamista arvioidaan: Espanjassa, Italiassa, Alankomaissa, Suomessa, Unkarissa ja Saksassa. Kansalaisten tieteellisessä toiminnassa yleisesti käytettäviä menetelmiä koordinoivat Javier Calatrava ja María Dolores Gómez-López Cartagenan teknillisestä korkeakoulusta. Näin on määritetty ne menetelmät ja käytännöt, joita mainitut ryhmät pitävät kaikkein tehokkaimpina maanviljelyn tehokkuuden parantamisessa, jotta niitä voidaan testata arvioida eri näkökulmista projektin jäljellä olevien neljän vuoden aikana.
Sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten tutkimuksen lisäksi tänä vuonna alkavat luonnon monimuotoisuutta ja ympäristövaikutuksia koskevat tutkimukset, kunhan tutkijaryhmä on sopinut huomioon otettavista parametreista. Saksalaisen Trierin yliopiston Sören Thiele-Bruhnin ja unkarilaisen Pécsin yliopiston Dénes Lóczyn johdolla muun muassa analysoidaan, miten maaperän biodiversiteetti parantuu ja tuholaisten ja kasvitautien määrä vähenee, mitataan mikrobien ja selkärangattomien rakennetta ja tutkitaan mullan mukana siirtyviä tauteja ja tuholaisia. Diverfarming-projektissa on suunniteltu tätä työtä varten oman menetelmänsä, jossa yhdistyvät maaperänäytteiden otto ja analysointijärjestelmät eri alueilla niin, että kaikilla alueilla arvioidaan samoja indikaattoreita ja johtopäätökset voidaan yleistää. Ympäristövaikutuksia mitataan muuttujilla, jotka ottavat huomioon eri alueiden ilmasto-olosuhteet, ja parametreilla, joilla voidaan aidosti arvioida asioita ympäristön kannalta. Tällä tavalla arvioidaan vähäpanoksisten viljelykäytäntöjen (vähemmän koneita, kasvinsuojeluaineita, lannoitteita, lantaa tai vettä) vaikutusta vesivaroihin, hiilensidontaan tai maaperän hedelmällisyyteen.
Tutkija Roberta Farina Italian maataloustutkimus- ja analysointivaltuustosta (Consiglio per la ricerca in agricoltura e l’analisi dell’economia agraria, CREA) selitti, että kaikkia jo yhdistetyistä mittauksista saatuja tietoja käytetään hyväksi, kun suunnitellaan matemaattista mallia, jolla voidaan ennustaa tuottavuutta ja tehokkuutta.
Diverfarming on Euroopan komission Horisontti 2020 -puiteohjelman kautta rahoittama projekti, jonka haasteita ovat elintarviketurva, kestävä maa- ja metsätalous, meri-, rannikko- ja sisävesialueiden tutkimus ja biotalous. Projektiin osallistuvat Cartagenan teknillinen yliopisto ja Córdoban yliopisto (Espanja), Tuscia-yliopisto (Italia), Exeterin ja Portsmouthin yliopistot (Iso-Britannia), Wageningenin yliopisto (Alankomaat), Trierin yliopisto (Saksa), Pécsin yliopisto (Unkari), teknillinen korkeakoulu ETH Zurich (Sveitsi), tutkimuskeskukset Consiglio per la ricerca in agricoltura e l’analisi dell’economia agraria (Italia), Consejo Superior de Investigaciones Científicas (Espanja) ja Luonnonvarakeskus (Suomi), maatalousjärjestö ASAJA (Espanja) sekä yritykset Casalasco ja Barilla (Italia), Arento, Disfrimur logística ja Industria David (Espanja), Nieuw Bromo Van Tilburg ja Ekoboerderij de Lingehof (Alankomaat), Weingut Dr. Frey (Saksa), Nedel Market Kft ja Gere (Unkari) sekä Paavolan Kotijuustola ja Polven Juustola (Suomi).
