Diverfarming-projektin tutkimuksessa analysoidaan 38 torjunta-aineen ja kolmen katemuovityypin vuorovaikutusta

Muovikatteen (muovinen maanpeite viljelykaistoilla) käyttö on yleistä tekniikkaa, jota käytetään maatalousalueilla viljelykasvien kannattavuuden parantamiseksi. Euroopan komission mukaan vuonna 2016 Euroopan unionissa käytettiin 100 000 tonnia muovikatetta vuodessa. Ottaen huomioon nämä luvut ja tosiasian, että sadonkorjuun jälkeen osa muovista jää yleensä maaperään, muovin kertyminen intensiivisillä alueilla maatalous on ympäristöongelma, joka huolestuttaa alaa ja myös julkishallintoa.

Pienitiheyksinen polyeteeni (LDPE) on eniten käytetty katemuovityyppi, ja se puolestaan ​​hajoaa nopeiten. Tästä syystä on kehitetty toinen muovityyppi - ‘oxo-degradable’ (PAC) - joka sisältää sellaisia ​​hapettumista estäviä lisäaineita, jotka parantavat hajoamista auringonvalossa tai biohajoavia muoveja, joita maaperän mikro-organismit hajottavat.

Koska torjunta-aineita käytetään monissa tapauksissa kateviljelyssä, Wageningenin ja Cartagenan yliopistojen henkilökunnasta koostuva Diverfarming-projektin ryhmä on analysoinut näiden muovien vuorovaikutusta 38 torjunta-aineen kanssa laboratorio-olosuhteissa. Vaikka tätä oli aiemmin tutkittu LDPE-muoveilla, tämä on ensimmäinen kerta, kun mukana oli PAC- ja biohajoavia muoveja.

Analysoituaan 17 hyönteistorjunta-aineen, 15 sienitautien ja 6 rikkakasvien torjunta-aineen 38 ainesosan sorptioprosessin (aineen viipymä) Murcian alueella muovikatteena yleisesti käytettyjen kolmen muovityypin kanssa tutkijat havaitsivat, että biomuovit pidättivät enemmän torjunta-aineita. Keskimäärin sorptioprosentti oli 23% LDPE: ssä ja PAC: ssa ja 50% Bio: ssa. Aktiivisten aineosien hajoaminen muovin läsnä ollessa oli 30% pienempi kuin silloin, kun muovia ei ollut läsnä.

Yksi projektissa mukana oleva tutkija, Nicolas Beriot, sanoo, että tulokset johtavat kahteen huolestuttavaan hypoteesiin: ''Biohajoavien muovien hajoamisesta vastaavat mikro-organismit voivat saastua ja vaikuttaa myös torjunta-aineiden tehokkuuteen, koska muoviin jäävät aineet eivät ole maaperässä suorittamassa tehtäväänsä”. Siten muutokset vaikuttavien ainesosien hajoamisessa voivat vaikuttaa maaperän eliöyhteisöön vaikuttavien aineosien toksisuuden vuoksi.

Tämä laboratoriotutkimus avaa oven uudelle kenttätutkimukselle sen varmistamiseksi, miten tämä vaikuttaa sekä maaperän saastumiseen että muovien hajoamiskyvyn viivästymiseen.

Diverfarming-projekti pyrkii muuttamaan Euroopan maatalouden paradigmaa kohti ympäristön ja talouden kannalta kestävämpää maataloutta monipuolistamalla viljelykasveja ja vähentämällä tuotantopanoksia, kuten torjunta-aineita. Tällä tavoin se voi auttaa välttämään kontaminaatiotilanteita, kuten muovien ja torjunta-aineiden vuorovaikutus.

Diverfarming on Euroopan komission Horizon 2020 -ohjelman rahoittama hanke, joka liittyy haasteisiin: "Elintarviketurva, kestävä maa- ja metsätalous, meri-, meri- ja sisävesien tutkimus ja biotalous". Siihen osallistuvat yliopistot Cartagena, Córdoba (Espanja), Tuscia (Italia), Exeter ja Portsmouth (Yhdistynyt kuningaskunta), Wageningen (Alankomaat), Trier (Saksa), Pécs (Unkari) ja ETH Zürich (Sveitsi), tutkimuskeskukset Consiglio per la ricerca in agricoltura e. l'analisi dell'economia agraria (Italia), Consejo Superior de Investigaciones Científicas (Espanja) ja Luonnonvarakeskus LUKE (Suomi), maatalouden organisaatio ASAJA ja yritykset Casalasco ja Barilla (Italia), Arento, Disfrimur logística ja Industria David (Espanja), Nieuw Bromo Van Tilburg ja Ekoboerdeij de Lingehof (Alankomaat), Weingeut Dr. Frei (Saksa), Nedel-Market KFT ja Gere (Unkari) sekä Paavolan Kotijuustola ja Polven Juustola (Suomi).

Beriot N, Zomer P, Zornoza R, Geissen V. 2020. A laboratory comparison of the interactions between three plastic mulch types and 38 active substances found in pesticides. PeerJ 8:e9876 https://doi.org/10.7717/peerj.9876