UCL:n ja Diverfarming-projektin tutkijan Manuel Gonzálezin väitöskirja osoittaa aluskasvien kykyä sitoa hiiltä ilmakehästä ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

On osoitettu, että maaperä on yksi maan ekosysteemien suurimmista hiilen varastoista, koska hiilidioksidin sitomisprosessi myötävaikuttaa suuresti kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Tämä on Espanjan Cordoban yliopiston maatalouskemian, edafologian ja mikrobiologian laitoksen tutkijan Manuel González Rosadon väitöskirjan taustalla. Hän työskentelee European Diverfarming -projektissa.

Tämä edafologian ja maatalouskemian tohtori selittää, että Välimeren oliivitarhojen maaperällä on valtava kyky sitoa hiiltä, koska huonoja viljelykäytäntöjä on käytetty vuosia. Käytännöt, kuten perinteinen muokkaus, ovat johtaneet hiilen hävikkiin.

Tämä on johtanut siihen, että Jaenissa, jossa tutkimus on suoritettu, maaperässä on hyvin vähän stabiloitua hiiltä, joten tällä hetkellä tällä vyöhykkeellä on suuri varastointikapasiteetti. "Näillä maaperällä on suuri potentiaali, koska siellä on hyvä varastointimahdollisuus, mikä antaa mahdollisuuden ottaa hiiltä talteen ja saada se pysymään asianmukaisilla maatalouskäytännöillä", González selitti.

Tutkittuja käytäntöjä, jotka auttavat hiilen talteenotossa, ovat kasvipeitteen lisääminen oliivitarhan kujille, mikä lisäksi ehkäisee maaperän eroosiota. Tämä on ongelma, joka on merkitty yhdeksi Andalusian oliivitarhojen suurimmista ongelmista. UCO-tutkija selittää, että tämä merkitsee vuosittain yli 10 tonnia maaperää hehtaaria kohden vuodessa, mikä on erityisen suurta, kun käytetään käytäntöjä, joissa ei muokata ja jätetään paljas maa rikkakasvien torjunta-aineilla. "Tämä voitaisiin korjata kasvipeitteen avulla, koska eroosiota voitaisiin vähentää valtavasti", González lisää.

Tästä syystä viljelykäytäntöjen muutosta kasvipeitteeksi, joka myös lisää tuottavuutta ja edistää maaperän ominaisuuksien uudistumista niitä parantamalla, voidaan pitää lähes "pakollisena". Lisäksi hän huomauttaa, että perinteiset muokkauskäytännöt ja paljaan maan muokkaus ovat kestämättömiä käytäntöjä tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten aloite "4 per 1000", jossa ehdotetaan maaperän hiilen lisäämistä 0,4 % ensimmäisellä 40 senttimetrillä.

Hänen opinnäytetyönsä on kuitenkin mennyt askeleen pidemmälle ja tutkinut tämän ylimmän kerroksen lisäksi myös muita maakerroksia. Tällä tavoin hän pitää erityisen tärkeänä ottaa huomioon syvä horisontti hiilen varastoinnissa, koska vaikutukset vaihtelevat. "Analysoimme jopa 120 cm syviä kokonaisia profiileja ja näimme, että ne varastoivat 50 % hiilestä näihin alempiin kerroksiin", tutkija selitti ja ilmoitti, että jos he olisivat tutkineet vain ensimmäiset 40 cm "muutoksia ei olisi tapahtunut merkittävä".

Itse asiassa tulos vaihtelee jopa saman kuvaajan sisällä mainitusta syvyydestä riippuen. Siksi on tärkeää tutkia tapaa, jolla hiiltä ei vain varastoidu, vaan myös tapaa, jolla se pysyy kyseisessä syvyydessä, sillä riippuen maaperän osuudesta, josta hiiltä löytyy, se on enemmän tai vähemmän stabiili.

Tämä opinnäytetyö noudattaa Euroopan komission H2020-haulla rahoittaman European Diverfarming -hankkeen ehdottamia viljelykäytäntöjä, jotka hakevat paradigman muutosta eurooppalaiseen maatalouteen ottamalla mukaan sadon monipuolistaminen ja kestävät viljelykäytännöt.

Diverfarming on Euroopan komission Horisontti 2020 -puiteohjelman kautta rahoittama projekti, jonka haasteita ovat elintarviketurva, kestävä maa- ja metsätalous, meri-, rannikko- ja sisävesialueiden tutkimus ja biotalous. Projektiin osallistuvat Cartagenan teknillinen yliopisto ja Córdoban yliopisto (Espanja), Tuscia-yliopisto (Italia), Exeterin ja Portsmouthin yliopistot (Iso-Britannia), Wageningenin yliopisto (Alankomaat), Trierin yliopisto (Saksa), Pécsin yliopisto (Unkari), teknillinen korkeakoulu ETH Zurich (Sveitsi), tutkimuskeskukset Consiglio per la ricerca in agricoltura e l’analisi dell’economia agraria (Italia), Consejo Superior de Investigaciones Científicas (Espanja) ja Luonnonvarakeskus (Suomi), maatalousjärjestö ASAJA (Espanja) sekä yritykset Casalasco ja Barilla (Italia), Arento, Disfrimur logística ja Industria David (Espanja), Nieuw Bromo Van Tilburg ja Ekoboerderij de Lingehof (Alankomaat), Weingut Dr. Frey (Saksa), Nedel Market Kft ja Gere (Unkari) sekä Paavolan Kotijuustola ja Polven Juustola (Suomi).